Olin reilun viikon hiljaa ja menetin ainoan tilaajani. Kokeillaan nyt uutta paluuta.
Radiohiljaisuuteen oli syynsä. Viimeiset päivät ennen muuttoa olivat pirun hektiset. Hoidettavaa ja stressattavaa riitti, eikä viimeisinä päivinä ollut edes tietomakonetta käytössä.
Eilen kuitenkin saimme rakkaan ystäväni kanssa vihdoin ajettua tänne pohjoiseen ja purettua muuttolaatikot pakusta. Nyt on siis pojalla vihdoin uusi ja ehtoisa koti.
Toki oli muuton kunniaksi rellestettävä uuden kotikaupungin yössä ja hyvinhän tuo tuntui sujuvan. Vastaanotto uudessa lähipubissa oli lämmin ja ensikosketus paikallisiin taksikuskeihinkin on nyt saatu. Provosoinnin vuoksi jalkaani laittamat pillifarkut herättivät kyllä ansaitsemansa huomion, mutta olisin ollut pettynyt mikäli kukaan ei olisi jaata sanonut.
Nyt kun apukuski on saatu matkalle kohti pääkaupunkiseutua alkaa järjetön pyykki- ja kamojenpurkausrumba jossa kyllä riittää työtä, mutta eiköhän siitä selvitä. Ehkä. Joskus.
Vapise Oulu! Poikasi on palannut kotiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti